Syysseminaarista on jo vierähtänyt hetki, ja vuoden 2025 tapahtumien suunnittelu on jo käynnissä. Etenkin yksi syysseminaarin teemoista ansaitsee vielä hieman huomiota. Eikä vähiten siksi että kyseessä on poikkeuksellisen merkityksellinen rahoitusalan dynamiikan tulevaisuutta määrittämä tapahtuma, eli Open Finance, virallisemmin FiDA (Financial Data Access). Tai näin ainakin siis parhaimmassa tapauksessa, jos kaikki menee ”putkeen”.

FiDAn myötä rajapintojen kautta saatava data kuluttajasta kasvaa merkittävästi – tähän sisältyy esimerkiksi muut tilit, sijoitukset ja osa vakuutuksista.

Voimaantulon jälkeen on kuitenkin myös siirtymäaika, 18-24 kuukautta. Onko sitten vielä mikään kiire? Realistisesti arvioituna, tuskin silloinkaan kaikki on vielä valmista. Jo Open Bankingin, eli virallisemmin PSD2:n tulo oli pankeille huomattava ponnistus, ja datan määrä oli huomattavasti pienempi, sillä tuolloin kyseessä oli käyttötilit.

Hieman paradoksaalisesti myös odotukset PSD2:sta olivat varsin korkealla, eikä yhtään vähiten vuosia kestäneen hypetyksen vuoksi, jolloin Open Bankingin niinikään povattiin muuttavan finanssimaailmaa. Harva tosin osasi sitä konkretisoida liiketoiminnan kielelle, vaan puheissa jokseenkin ”mikä vaan” oli mahdollista. Todellisuudessa PSD2 vastaanotettiin ehkä hieman yllättävänkin hitaasti, ja käytännön toteutukset kuten tulotiedot, riskikäyttäytymisen tunnistaminen ja maksuvaralaskelma olivat – ja ovat edelleen –  varsin toimivia mutta suhteessa suuriin odotuksiin melko tavanomaisia. Osittain tämä johtui myös positiivisen luottotietorekisterin lanseeraamisesta, joka niin ikään edellytti pankeilta resurssointia, ja lisukkeena vielä regulaatioon perustuva paine sen implementointiin omaan luotonmyöntöprosessiin. PSD2 sai odottaa.

Jos FiDAn tuomia muutoksia arvioi, niin PSD2:n voimaantuloon liittyy samankaltaisuuksia. Uutta dataa oli kuluttajan suostumuksella tulossa saataville, ja innovaatio-odotukset olivat korkealla silloin.

Kuitenkin siihen liittyvät innovaatiot jäivät odotuksia maltillisemmiksi, mutta toisaalta läheskään kaikkia sen luomia mahdollisuuksia ei ole lähimainkaan täysimääräisesti hyödynnetty. Jos historia kuuluisasti toistaa itseään, niin sama riski on olemassa myös nyt, vaikka juuri tällä hetkellä FiDAn vaikutuspiirissä olevien toimijoiden pitäisi visioida uusia mahdollisuuksia ja huomioida jo nämä tulevilla road mapeilla. Toki työ on vielä kesken ja regulaation lopullinen muoto vaatimuksineen jokseenkin avoin, mutta heikoimmassa skenaariossa lopputuloksena on regulaation tuoma ylimääräinen taakka finanssialan toimijoille ilman kauan odotettuja innovatiivisia läpimurtoja. Toisaalta parhaimmillaan voi käydä päinvastoin, jolloin hyötyjinä ovat sekä palveluntarjoajat että kuluttajat. Tähän pääsemiseksi valmistautumisen FiDAan pitäisi olla jo pitkällä, muutoin lopputulos on parhaimmillaankin näiden ääripäiden keskitiellä.

-Juko Leino / Luottoalan Asiantuntijat